"Sinusta täytyy sitten tehdä poliisitutkinta" ja muita huomioon otettavia asioita ennen vaihtoon lähtöä

Ulkomaille lähteminen vaatii aina järjestelyjä. Euroopan sisällä on vielä helppo matkustaa, eikä kulttuurishokkikaan ole kovin suuri. Tosin kahdessa viikossa ei ehdi kuin ihmetellä ja ihastella, hiukan ehkä kummastellakin. Silti lyhytkin vaihto suht tuttuunkin maahan vaatii valmisteluja.

Jokaisessa maassa on omat kommervinkkinsä, mutta alle olen listannut asioita, joita minun on pitänyt järjestellä vaihtoani ajatellen. Osa koskettaa varmasti suurinta osaa maista (passin voimassaolon nyt jokainen muistaa tarkistaa ja lentoliput tilata), mutta osa koskettaa vain ja ainoastaan minun tilannettani. Ehkä listasta on kuitenkin apua jollekin, joka miettii vaihtoon lähtemistä. Tähän alkuun mainitsen vielä Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja matkavakuutuksen (koululta) tärkeydestä. Matkatavaratkin kannattaa vakuttaa, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, kun laukut saapuvatkin useamman päivän myöhässä.

1. Aurinkoiseen Espanjaan vai sateiseen Britanniaan? Entä mihin kouluun?

Sopivan koulun löytäminenvoi viedä aikaa, jopa kuukausia. Helpointa on mennä oman koulun partnerikouluun, mutta aina se ei ole tarkoituksenmukaista. Ennen hakuprosessin aloittamista on hyvä miettiä omat kriteerit koululle, ja varmistaa että koulu on sopiva harjoittelun suorittamiseen. Hyvän hakukirjeen laadinta vie aikaa, sillä on tärkeää antaa positiivinen ensivaikutelma itsestään. Itse kerroin, miksi haluan tehdä harjoitteluni juuri kyseisessä koulussa, ja miten koulu hyötyisi minusta. Onneksi suomalaista koulutusta arvostetaan maailmalla, siinä imussa on hyvä mennä. Tässä välissä lienee hyvä todeta, että kannattanee valmistautua vastaamaan PISA-tutkimusta koskeviin kysymyksiin..

2. Paljonko siellä säästötilillä olikaan rahaa?

Lennot, asuminen, liikkuminen, eläminen ja matkasta muutoinkin nauttimen vaatii rahaa. Projektirahoitus kattaa osan kuluista, mutta aina se ei riitä kattamaan edes lento- ja majoituskuluja. Lontoo on esimerkiksi todella kallis kaupunki asua. Itse pääsen appivanhempieni luokse, mikä helpottaa taloudellisesti. Silti olen arvioinut, että kahden viikon aikana pelkästään työmatkoihin minulla menee lähes 100£.

Eli hyvissä ajoin on laskettava, kuinka paljon on valmis käyttämään omaa rahaa päästäkseen vaihtoon. Paikanpäällä on kiva nauttia myös nähtävyyksistä (listallamme on tällä kertaa London Zoo tyttäremme 4-vuotissyntymäpäivänä) sekä syödä hyvin (peukut pystyyn, että pääsen ulos syömään syntymäpäivänäni!).

Omalla kohdallani budjettiin ei vaikuta esimerkiksi palkattomasta lomasta johtuvat tulonmenetykset. Lisäksi vaihto on niin lyhyt, että minun ei tarvitse miettiä talomme vuokraamista tai asuntolainojen lyhennyksiä.

3. Mitä lappuja minun tuleekaan täyttää? Entä kuinkas siellä paikanpäällä sitten toimitaan?

Ennen vaihtoon lähtemistä tulee täytellä useampia lomakkeita, jotta lupa matkaan heltiää ja avustusta tulee tilille. Lisäksi vaihdosta tulee sopia kirjallisesti vastaanottavan koulun kanssa. 

Eri maissa on erilaiset lait. Britanniassa poliisi selvittää taustani vaikka kyseessä on vain kahden viikon harjoittelujakso. Olen varalta hakenut myös Suomesta rikosrekisteriotteen lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä varten. Se ei kuitenkaan yksistään kelpaa vastaanottavalle koululle. 

Lisäksi olen törmännyt jo ensimmäisiin selkeisiin kulttuurieroihin suomalaisen ja brittiläisen koulun välillä. Britanniassa opettajien edellytetään olevan koulussa klo 8.45 - 16.45. Onneksi sain sovittua ensimmäisen viikkoni hieman lyhyemmäksi sillä vauvani ei ole ollut noin pitkiä aikoja erossa meistä vanhemmista (eikä hän oikeastaan vielä tunne isovanhempiaan). Britanniassa opiskelijoiden yksityisyyttä suojellaan enemmän kuin Suomessa. Minulta on esimerkiksi kielletty opetustuntini kuvaaminen, jotta tuutorini voisivat arvioida minua sen perusteella.

Mielenkiintoista nähdä, mitä muita kulttuurieroja kahden viikon aikana tulee vastaan!

4. Lapset kotiin vai mukaan? Entäpäs koirat? Ja kuka huolehtii talosta?

Perheellisen tulee myös miettiä, miten lastenhoito on järkevintä toteuttaa. Meillä onneksi isovanhemmat haluavat hoitaa lapsiamme, joten otan heidät mukaani. En kyllä raaskisikaan olla kahta viikkoa lapsistani erossa, nytkin jo pelkkä ajatus pitkistä päivistä tuntuu äidistä vaikealta! Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla lastenhoitajan mukaan ottaminen Suomesta. Paikalliset lastenhoitovaihtoehdot voivat olla kalliita, jos ylipäätään mahdollisia. Lisäksi lasta ei voi laittaa ummikkona hoitoon tuntemattomalle. 

Uskon kuitenkin vaihdon antavan mukavia muistoja myös lapselle. Ja meillä se varmasti näkyy myös kielenkehityksessä. Alle kouluikäisten kanssa poissaolo Suomesta on ainakin vielä helposti järjestettävissä. Lapsemme ovat onneksi tottuneet matkustelemaan, ja lennot menevät vaihtoineen vaivatta. Ainoa lasta jännittävä seikka, ja äitiä kauhistuttava ajatus, on täpötäysissä Lontoon metroissa matkustaminen matkalaukkujen ja matkarattaiden kanssa.

Jouduin myös järjestelemään hoitopaikat koirillemme. Vanhuksemme pääsee vanhempieni luokse, ja huskyt jäävät kotimiehiksi ystävämme kanssa. Mieheni kun on tietenkin vaihtoni aikana työmatkalla!

Eli monia asioita joutuu miettimään ja järjestelemään ennen lähtöä. Välillä koko projekti voi tuntua mahdottomalta, varsinkin jos kommunikaatio ei aina pelaa opiskelijan ja koulujen välillä. Selkeät hakuohjeistukset ovatkin paikallaan kaikkien kannalta. Kuitenkin täytyy muistaa, että pienet mutkat matkassa kuuluvat asiaan.

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin." -Hindustanilainen sananlasku 

Mikäli haluaa unelmistaan totta, on vain noustava takaisin ylös ja jatkettava matkaa kohti vuoren huippua!

"Kulta, lähden sitten talvella vaihtoon ulkomaille."

Aloitimme opettajakorkeakouluopintomme kesäkuussa 2012, jolloin meille kerrottiin mahdollisuudesta tehdä osa opinnoista ulkomailla. Innostuin heti tarjouksesta, ja kerroin kotona lähteväni talvella vaihtoon kahdeksi viikoksi. Elämäntilaanteni vuoksi kaksi viikkoa on juuri sopiva aika, ja mielestäni onkin hyvä, että aikuisopiskelijoille tarjotaan myös lyhyempiä vaihtokokemuksia. Kentällä olen kuullut puhuttuvan, kuinka lyhyet vaihdot ovat usein vain hupimatkoja, mutta toivottavasti voin esimerkilläni osoittaa lyhyidenkin vaihto-ohjelmien tarpeellisuuden.

Mutta takaisin kertomukseeni siitä, kuinka asiat lähtivät liikkeelle.. Kesän ajan etsin mahdollisia vaihtokohteita netistä, sillä koulullamme ei ollut minulle sopivaa partnerikoulua Britanniassa. Tärkeimmät kriteerit minulle harjoittelukoulun suhteen olivat ammattikoulutuksen tarjoaminen liiketalouden alalla sekä IBCC-opintojen kuuluminen koulutusohjelmaan. Löysinkin mielenkiintoisen koulun, joka ei pelkästään täytä edellä mainittuja kriteereitä vaan sijaitsee kaiken lisäksi appivanhempieni kodin lähellä. Jäin odottamaan lukuvuoden alkua ja hakuprosessin todellista käynnistymistä.

Heti syyskuun alettua kirjoitin harjoittelupaikkahakemuksen, jonka kansainvälisyyskoordinaattorimme ystävällisesti lähetti vastaanottavalle koululle. Olin hieman skeptinen, sillä Britanniassa koulut ovat  säästökuurien takia hiukan nihkeitä ottamaan vaihto-opiskelijoita, jotka eivät selkeästi hyödytä heitä taloudellisesti. Lopulta kuitenkin koulu vastasi mailiimme.

Vaihto-ohjelmani rahoittaa Opetushallitus, ja projekti on itseasiassa työnantajani (OSAO) projekti, missä  OSAOn työntekijät voivat hakea apurahaa opettajakorkeakouluopintojen suorittamiseen osittain ulkomailla. Osa rahoituksesta tulee puolestaan OAMK:lta. Alkusyksystä sainkin tiedon, että apurahahakemukseni oli hyväksytty. On hienoa työskennellä paikassa, missä kansainvälistymiseen annetaan mahdollisuus!

Projektiin kuului tutustumiskäynti harjoittelukouluun. Kävin tuutorieni kanssa sopimassa harjoitteluuni liittyvistä seikoista marraskuun lopulla. Tässä vaiheessa vaihdon toteutuminen oli vielä hiukan epävarmaa, mutta vierailumme selvensi monia asioita puolin ja toisin. Joulukuun alussa sain myöntävän vastauksen harjoittelukoululta, ja pääsin suunnittelemaan vaihtoani.

Haku- ja valmisteluprosessi on siis ollut melko pitkä, kaikean kaikkiaan yli 6 kuukautta. Vaihtoon lähteminen perheellisenä ja koirallisena ei ole aivan yksinkertaista, mutta tähän aiheeseen palaan blogissani myöhemmin.

Matkaani on aikaa enää alle 3 viikkoa, joten jännitystä on jo ilmassa! Lisää tunnelmista näin lähdön alla piakkoin.

Aurinkoista helmikuuta kaikille!