Juttu vaihdostani OSEKK-henkilöstölehdessä

Täältä löydät vaihtoani käsittelevän jutun, mikä julkaistiin OSEKK:in henkilöstölehdessä toukokuussa 2013.

Jälkipyykkiä

Saavuimme kotia sunnuntaiaamuna kello 02. Lapset jaksoivat matkustaa hienosti. Ainut, että kuopus ei suostunut nukkumaan koko matkalla ennen kuin lentokone rullaili Oulun lentokentällä. Esikoinen puolestaan valvoi koko matkan. Ja sunnuntaiaamuna he olivat toki ylhäällä normaaliin aikaan.

Eilinen meni kotia siivotessa, kaupassa käydessä ja pyykinpesussa. Viimeisintä aktivitettia saakin jatkaa useamman päivän. Mutta nyt on ihana olla puhtaassa, hiljaisessa kotimaassa, ja poltella tulta leivinuunissa. Välillä voi käydä lasten kanssa leikkimässä lumessa.

Matkasta ja opetusharjoittelusta jäi hyvä mieli. Paljon töitä se vaati, mutta opin paljon ja sain uusia tuttavuuksia. Odotankin jo seuraavaa matkaa sinne päin, ja kutsua lasilliselle uuden ystäväni kanssa. Koulullekin olen aina tervetullut vierailemaan.

Kaikille, jotka haaveilevat ulkomaanvaihdosta, haluaisin sanoa, että menkää. Lomailusta se ei käy, varsinkaan lasten kanssa, mutta matkailu avartaa! Vaihdossa oppii paljon uutta, eikä pelkästään vain maan tavoista, vaan myös itsestään.

Opetusharjoitteluni kulusta voi lukea lisää täältä.

Not all those who wander are lost.

- J. R. R. Tolkien

Viimeiset tunnit menossa

Nyt on kaikki opetustunnit pidetty. Enaa yksi tapaaminen, ja sitten junalla kohti anoppilaa. Illalla lahdemme mieheni kanssa jokirantakavelylle - kahdestaan.

Opetustunnit menivat ihan kivasti. Parannetavaa loytyy viela, mutta tarkeimmat asiat ovat kunnossa. Ja mika parasta, sain opiskelijoilta todella hyvaa palautetta. Eritoten sain palautetta sympaattisuudesta. Ja olipa joku kirjoittanut "lovely lady". Silti onnistuin pitamaan luokkahuoneessa opiskelurauhan. (Tosin tanaan "ylaasteelaiset" testasivat minua aika paljon.) Sain vaihtelevaa palautetta opetusmetodeista, mutta jokainen opiskelija tuntui kuitenkin pitavan jostain kayttamastani metodista. Osa olisi halunnut suoranaista koevastaustekniikan opettamista, ja osa olisi halunnut viela tarkempia selityksia. Opiskelijat nayttivat silti oppivan tunneillani. Mutta paaasiasa palaute oli hyvaa, A levelin opiskelijoilta oikeastaan pelkastaan hyvaa.

Loppuaikani meni pienten yllatysten parissa. Ensinnakin tutorini ei ollut paikalla kahteen paivaan, minka vuoksi osa tunneistani olikin peruttu. Onneksi paasin kuitenkin seuraamaan muiden opettajien tunteja, ja opin taas huimasti lisaa. Tanaan jannitin rautatieasemalla toihinpaasya. Juna toisensa jalkeen oli peruttu. Mitaan  muuta vaihtoehtoa (taksia lukuun ottamatta) ei ollut, joten kauhu alkoi hiipia pintaan. Ehdinko pitamaan tuntia? Onneksi ehdin: 30 min etuajassa ;) Koululla sitten menin aikatauluni mukaiseen luokkaan, mika osoittautuikin vaaraksi. Ei muuta kuin opiskelijoita etsimaan, ja viimeinen opetustuntini alkoikin sitten myohassa.

Taman viikon parasta antia oli kuitenkin ekonomian tunnin seuranta, missa opiskelijat oppivat kaavaa laulun ja tanssin avulla. Huippua!!!

Kaiken kaikkiaan visiittini oli todella onnistunut. Kaksi viikkoa meni todella nopeasti. Tuntuu, etta kotia pitaa lahtea juuri, kun olen paasemassa sisaan tahan systeemiin. Mutta ehka tulen kaymaan taalla uudestaan joku paiva. Ja ehka saamme vierailijoilta Suomeen.

Ihana menna kotia pian!

"Happy Birthday Mummy"

Aamulla kuulin ensimmäisenä nämä suloiset sanat. Seuraavaksi minulle laulettiin ensiksi englanniksi ja sitten suomeksi.  Tyttäreni ei malttanut odottaa lahjojen antamista iltaan, joten sain ensimmäisen lahjani jo heti aamulla. Hänen itsensä valitseman. Loput sain illalla hyvän pihvin ja kotitekoisten ranskalaisten kera. Nam! Sain kakunkoristelukirjoja ja -tarvikkeita. Kunhan nämä opinnot joskus loppuvat, niin pääsen harjoittelemaan kakkujen koristelua.

Tyttäreni mielestä syntymäpäivänä ei saa mennä töihin. :) No, lähdin kuitenkin aamulla normaaliin aikaan. Minun oli tarkoitus seurata draamatunteja aamulla, mutta valitettavasti tunnit oli peruttu. Pääsin kuitenkin seuraamaan englannintuntia. Siellä opettajalla oli mukava tapa osoittaa kiitosta hyvästä opiskeluasenteesta. Hänellä oli taululla lista opiskelijoista, joille hän halusi antaa kiitosta kuluvasta tunnista.

Tunnin jälkeen pääsin jälleen keskustelemaan englantilaisesta koulusysteemistä toisen tutorini kanssa. Hän on ihanan lämmin ihminen, jonka kanssa voisi keskustella tuntikausia. Valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta täällä, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä joskus uudestaan.

Opetin tänään ensimmäistä kertaa "peruskoulun" puolella 15 -vuotiaita opiskelijoita. Heitä on noin 25 luokassa. Muutaman kerran piti sanoa "nyt hiljaa!" ja "istu kunnolla siinä tuolissa". Oli luokassa hiukan draamaakin, eikä pelkästään roolipeliharjoituksen muodossa. ;) Mutta kuri piti ja saimme opiskeltua. Tunti opetti minulle tehtävänannon selkeyden tärkeyden.

Minulla on ehkä kaikista eniten vaikeuksia ymmärtää opiskelijoiden suht vahvaa murretta ja nopeaa puhetapaa. En yksinkertaisesti pysty vielä tunnistamaan, puhuvatko opiskelijat toisella puolella luokkahuonetta edellisestä viikonlopusta vai itse asiasta. Tämä vaatii paljon kävelyä luokassa. Toisaalta haluaisin joskus viettää pidemmän aikaa yhden opiskelijan kohdalla, jolloin ympäristön tarkkailu on entistä vaikeampaa.

Kaiken kaikkiaan hyvä päivä!

Huomenna opetan 3 tuntia. Olen hiukan epävarma yhdestä tunnista, mutta jospa se siitä. Töiden jälkeen menemme mieheni entisen musiikinopettajan kanssa syömään. Hän on jo eläkkeellä, mutta haluaa mieluusti tavata vanhoja opiskelijoitaan (ja viedä heidän perheensä syömään!). Olen kuullut hänestä paljon hyvää, joten odotan kovasti hänen tapaamistaan. Toivottavasti hän avaa minulle vielä enemmän englantilaista koulutusta sekä kertoo omia näkemyksiään opettajuudesta.

Eilen täällä oli muuten ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Tänäänkin oli mukavan aurinkoista. Meillä kuitenkin lapset kulkevat vielä takit päällä, toisin kuin pakalliset vauvat, jotka saattavat tulla vastaan pelkässä t-paidassa! Pelkkä ajatuskin paleltaa!

Ensimmäinen opetustunti takana

Tänään opetin ensimmäisen tuntini Englannissa. Hiukan jännitti viime yönä enkä millään saanut nukuttua.

Aamu ei lähtenyt käyntiin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kun pääsin rautatieasemalle, oli sen edessä useampi paloauto ja asema suljettu. Onneksi aseman työntekijät neuvoivat, miten pääsin bussilla toiselle asemalle. Pääsin sinne vaivattomasti, mutta tottakai minuutin myöhässä! Onneksi seuraava juna tuli vartin sisällä enkä oikeastaan edes myöhästynyt töistä.

Tunti meni ihan mukavasti pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. ATK-luokan varausta ei ollutkaan hyväksytty ja jouduimme tavalliseen luokkaan. Tämä tarkoitti, että minun piti tehdä pikainen b-suunnitelma sillä opiskelijoilla ei ollutkaan koneita. Kaiken lisäksi opettajan kone toimi todella huonosti, ja osa esitelmästä jumitti. Onneksi sain korjattua tilanteen nopeasti, mutta tunnin sisältö hiukan kärsi kuitenkin.

Opiskelijoilta sain positiivista palautetta tunnista ja ohjaava opettajanikin antoi minulle hyvää palautetta sekä arvokkaita vinkkejä. Toivottavasti seuraava tuntini on vielä parempi.

Viime yönä valmistelin tunteja aina yökahteen asti. Tänään kuulin, että materiaali ei käy, koska tulevassa tentissä kysymykset esitetään hiukan eritavalla. Uskomatonta, kuinka kaikki opetus tähtää vain tentissä pärjäämiseen. No, teen materiaalin uudestaan!

London Zoo

Vietimme ihanan päivän Lontoon eläinpuistossa. Oli todellakin joka pennin arvoinen reissu. Näimme muun muassa leijonia, gorilloja, kaloja, kirahveja... Lempipaikkani oli kuitenkin "apinapolku". Siellä pienet Herra Tossavaiset hyppivät vieressämme, halutessaan olisivat voineet vaikka hypätä istumaan olkapäillemme!

London Zoo on todellakin mukava päiväretkikohde. Siellä eläimet näyttivät voivan hyvin ja käyttäytyvän normaalisti (sen verran mitä nyt osaan niitä tulkita). Puisto oli siisti ja helppo kulkea vaunujen kanssa. Zoo on sijoitettuna todella kauniiseen Ragents -puistoon, missä voisi viettää toisen päivän ihaillen muun muassa englantilaisia ruusuja ja erilaisia vesiaiheita.

Yritänpä saada kuvia tänne tässä joku ilta.

Paljon onnea vaan!

Ihana tyttäremme täytti tänään 4 vuotta! 4! Hän on koko päivän hokenut: "ei tarvitse auttaa, olen jo 4 vuotta!" =) Aamun aloitimme lauluilla sekä lahjoilla. Illalla söimme vielä mummun tekemää pellekakkua.

Tänään kävimme myös hiukan ostoksilla. Mukaan lähti uusi mekko, jonka taidan ottaa testiin heti ensi viikolla. Tyttäreni kavereille ostin valmiiksi syntymäpäivälahjoja: hiukan hiuskoristeita ja Cars -tarvikkeita. Carsit tosin alkavat olla täällä entisen talven lumia, joten niiden löytäminen on ollut hiukan vaikeaa.. Mutta toivottavasti tämän kuun syntymäpäiväsankarit pitävät lahjoistaan. Niin ja saihan tyttäreni uuden hienostelutakin, mikä piti toki saada päälle samantien.

Lisäksi löysimme uuden matkalaukun ja minulle lentolaukun sen verran hyvällä hinnalla, että niitä ei voinut kauppaan jättää. Nyt on ainakin laukkuja kotimatkalle!

Torilla kukkakauppiaan kukat kukkivat kauniisti. Tuli ihan keväinen olo! Suomen lumimyrskyt tuntuvat melko kaukaisilta. Tänään tosin iski koti-ikävä, olisi ihana päästä hiljaiseen metsään ajamaan koirat.

Leijonia tapaamaan!

Ensimmainen viikko alkaa pian olla takana. Olen oppinut todella paljon englantilaisesta koulutuksesta, ja paassyt seuraamaan useita mielenkiintoisia tunteja. Tanaan on jaljella viela yksi tunti, jota odotan mielenkiinnolla. Sen jalkeen pakkaudun opiskelijoiden kanssa samaan junaan, missa korvatulpat eivat olisi pahitteeksi!

Ennen kotia menoa kayn ostamassa tyttarelleni lahjan ja kortin. Ja taidanpa poiketa maan tapoja kunnioittaen silla yhdella.

Viikonloppuna onkin sitten luvassa synttarihulinaa, shoppailua, elainpuistoretki ja PALJON toita tuntisuunnitelmien parissa. Maanantain tuntini sai kuitenkin tanaan hyvaksynnan. Huh! Ja sain kuin sainkin siihen ujutettua hiukan uudempaa teknologiaa.. ;)

Lapset ovat viihtyneet hyvin isovanhempiensa kanssa. Pienimman ovat jopa opettaneet kiikkumaan tikapuilla! Raukalla ei ole mitaan itsesuojeluvaistoa. Saamme tanaan Daddyn kotiin, joten ensi viikon pitaisi olla hiukan helpompi kaikkien kannalta.

Mukavaa viikonloppua! Yritanpa postittaa leijonakuvia sunnuntaina!

Tuntisuunnitelmista

Minulla menee nakojaan tuntisuunnitelmat uusiksi... Suunnitelmat, joihin luulin jo saaneeni hyvaksynnan.

No, tehdaanpa uusiksi. Ja unohdetaan minkaan uuden teknologian kaytto, silla vain PowerPoint on sallittu. Juuri nyt kaipaan suomalaisen opettajan vapautta!!

Pitanee puristaa paljon tana iltana valmiiksi, jotta viikonloppuna voimme nauttia tyttaremme 4-vuotissynttareista ja paivaretkesta elaintarhaan.

Keskiviikon ajatelmia yhteisollisyydesta

Paljon yhteista tekemista!

Tanaan haastattelin erasta koulun opettajaa siita, kuinka heilla edistetaan yhteisollisyytta. Sain muutamia hyvia ideoita omaan tyohoni!

Taalla esimerkiksi jarjestetaan koko koulun tapahtumia, mitka opiskelijat organisoivat "sekaryhmissa". Nain ollen eri aineiden ja vuosikurssien opiskelijat paasevat tyoskentelemaan keskenaan. Myos opettajat osallistuvat naihin tilaisuuksiin. Eri aineiden opettajat tyoskentelevat keskenaan esimerkiksi opettaen tyopajoissa aineita, joita eivat yleensa opeta. Tama lisaa yhteisollisyytta, ja antaa opiskelijoille mallin opettajasta, joka osaa ottaa riskeja.

Lisaksi koulu on tiiviissa yhteistyossa kylayhteison kanssa. Opiskelijat jarjestavat esimerkiksi paikallisen vanhainkodin joulujuhlan vuosittain.

Kaikki koulun opiskelijat tekevat opintomatkan ulkomaille, mika puolestaan lisaa opintoryhmien yhteisollisyytta. Kaikki opettajat osallistuvat niin matkoihin kuin tapahtumien organisointiin vuorollaan! Mahtavaa! Opiskelijat maksavat matkansa itse, mutta he voivat hakea koululta avustusta tarvittaessa.

Olen myos positiivisesti yllattynyt siita, kuinka usein opiskelijat saavat apua opintoihinsa. He tapaavat tuutorinsa PAIVITTAIN lyhyesti, ja joka toinen viikko tunnin ajan. Nain tuutorit tietavat tarkalleen, miten opiskelijoiden opinnot etenevat ja mita tukitoimia opiskelija mahdollisesti tarvitsee.

Suomessakin voitaisiin ottaa mallia naista!

Hauki on kala!

Tanaan kuulin myos, etta opettajien palkkaukseen vaikuttaa heidan opiskelijoidensa saamat koearvosanat. Ei ihmekaan, etta opettajat haluavat opettaa oikeaa koevastaustekniikkaa seka jankata valmiita koevastauksia opiskelijoiden paahan.


ps. tanaan jopa pysahdyin ihmettelemaan yhta pienta rottaa... tuleekohan meista viela kavereita joku paiva... ;)

Tuntien seuraaminen

Kirjoitan tata postausta koulun koneelta, joten pahoittelen suomalaisten aakkosten puuttumista...

Tanaan paasin seuraamaan ensimmaiset tuntini. En paneudu niihin tassa kovin tarkasti, mutta mainitsen muutaman seikan, mitka eroavat Suomesta.

Ensinnakin nuorimmilla (15v) opiskelijoilla on viela koulupuvut. Heille pidetaan kuria ehka hiukan enemman kuin vanhemmille opiskelijoille. Vanhemmilla opiskelijoilla ei ole enaa koulupukuja tassa koulussa.

Opetusta tuntuu pitkalti leimaavan tenttia varten opiskelu. Opettajat kayvat heti kurssin alusta asti lapi vanhoja tentteja seka oikeita tenttiin vastaamistapoja. He selkasti preppaavat opiskelijoitaan, jotta he saisivat hyvat arvosanat kansallisissa tenteissa.

Itse jain miettimaan sita, onko opetuksessa tilaa muille opiskelijoita askarrutaville asioille, ja kuinka vapaasti opettajat voivat suunnitella opetustaan. Opetusmetodit tulevat ainakin osittain koulun johdolta (esimerkiksi ohje siihen tehdaanko liiketoimintasuunnitelma oikealle vai mielikuvitusyritykselle), ja ne hyvaksytetaan Exam boardissa. Opetusmateriaalin opettajat toki luovat itse.

Sain tanaan hyvia linkkeja, mista loytyy valmiita tehtavia ja case-tehtavia:

businessstudiesonline.co.uk
tutor2u.net
bized.co.uk
thetimes100.co.uk

Koulussa on vain yksi 15 minuutin tauko (seka ruokatauko opiskelijoilla), joten opettajankin pitaa hypata suoraan tunnilta toiselle. Ei ole aikaa kahvitella, tai no juoda teeta. Melko haipakkaa!

Mutta nyt on aika lopetella hommia talta paivaa, ja hypata junaan reilun tunnin kuluttua.

Harjoittelu alkakoon!

Valmistautuminen

Ennen matkalle lähtöä olisi hyvä tutustua uuteen kulttuuriin ja maan toimintatapoihin edes hiukan etukäteen. Minä tunnen jossain määrin englantilaista kulttuuria, mutta en kuitenkaan ole ikinä asunut täällä. On sitä paitsi täysin eri asia tulla maahan turistina kuin työntekijänä tai harjoittelijana. Niinpä otin selvää hiukan englantilaisesta koulutusjärjestelmästä ja opettajan työstä. Lähinnä keskustelin aiheesta työkavereideni kanssa, joilla on kokemusta pitemmältä ajalta englantilaisista oppilaitoksista. 

Englannissa toimii useampi niin sanottu Exam board, joka tuottaa opetussuunnitelmat sekä kansalliset kokeet. Koulut voivat valita itse, minkä Exam boardin se valitsee. Ammatillinen koulutus on suuressa muutoksessa muun muassa rahoitusmuutosten vuoksi. Täällä on kouluja, jotka ovat lyhentäneet esimerkiki kampaamoparturin kaksivuotisen koulutuksen kahdeksi vuodenpituiseksi koulutukseksi. Näin ollen koulut saavat rahoitusta valmistuneiden opiskelijoiden mukaan niin ensimmäisen kuin toisenkin vuoden jälkeen! 

Opettajat ovat täällä kokonaistyöajassa. Heidän tulee olla koululla myös silloin kun he eivät opeta, toisin sanoen joka päivä kello 8.45 - 16.45. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä varsinkin heille, jotka kulkevat kauempaa kuten minä. Minun tulee lähteä kotoa kello 07.20 ja palaan hiukan ennen iltaseitsemää. Toki asuinpaikan voi valita lähempääkin työpaikkaa, ja sama ilmiö taitaa olla ammatissa kuin ammatissa Suur-Lontoon alueella. (Yksi painava syy, miksi en haluaisi asua täällä eritoten lasten kanssa! En vain olisi valmis uhraamaan niin paljoa vapaa-ajastani työmatkoihin.)

Lisäksi opiskelijoiden yksityisyys on huomattavasti suojellumpaa täällä kuin kotona. Minulta on esimerkiksi kielletty tuntien kuvaaminen arviointia varten. Opiskelijoiden ja opettajien suhteet tuntuvat olevan ainakin näin äkkiseltään erittäin muodollisia. Onkin mielenkiintoista päästä seuraamaan, kuinka paljon opettajien persoonallisuus näkyy luokkahuoneessa. Mennee tovi tottua "mam" sanaan. Sen käyttö tuntuu jotenkin erittäin persoonattomalta. 

Tämän enempää en ole vielä asiaan paneutunut. Uskon opppivani ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin lukemalla kirjoja! Sitä paitsi tunnistan odotetut käyttäytymismallit helposti ja osaan muokata omaa käyttäytymistäni niiden mukaiseksi. Kyseessä on kuitenkin suht tuttu länsimainen kulttuuri!

Olen tottakai tehnyt opetusharjoittelusuunnitelman, mihin olen miettinyt käyttämäni opetusmetodit ja arvioinnin. Saapa nähdä toteutuvatko suunnitelmani käytännössä. Suurimman osan materiaalista olen kyllä jo tehnyt...

Ensimmäinen päivä - Kat & Rats

Ensimmäinen päivä on ohi. Viime yönä uni meinasi karkailla useampaankin otteeseen. Nousinkin sitten jo kello 5.30. Kävelin mieheni kanssa rautatieasemalle puiston läpi. Ihailin puiston lintuja, kun yhtäkkiä huomasin kolmen rotan juoksevan tien yli noin metrin päästä meistä. Aloin hyppiä ja huutaa. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä kohtaustani. Mieheni "lohdutti" minua, että Lontoossa on aina rotta vähintään kahden metrin päässä. Ei mikään ihme, kun ihmiset vievät puiston linnuille pussikaupalla ruokaa, ja roskapussit lojuvat ihmisten pihoilla päivätolkulla. Kotimatkalla osasin onneksi jo varautua rottiin, joten hyppimisen ja huutamisen sijaan jähmetyin vain paikalleni.

Koulussa minut otettiin vastaan ystävällisesti. Täyttelin muutamat lappuset ja esitin rikosrekisteriotteen. Alle tunnissa sain IT-tuelta tarvitsemani tunnukset sekä sähköpostin. Uskomattoman tehokasta toimintaa!

Koulussa aamu alkaa aina lyhyellä henkilökunnan tapaamisella, missä käsitellään senpäivän asiat. Minutkin esiteltiin siellä tänään. 5 minuuttia kestävän kokouksen jälkeen kaikki palaavat töidensä pariin. Minulle eräs opiskelija esitteli talon, ja sen jälkeen kävin läpi tärkeimpiä asioita yhdessä tutorini kanssa. Hän on erittäin hyvin suunnitellut vierailuni, ja nähnyt paljon vaivaa, että pääsen suorittamaan opetusharjoitteluni heillä.

Tänään minulle selvisi lisää käytännön asioita kuten opetustunnin kestävän aina 60 minuuttia. Koulussa on käytössä ns. 10 päivän sykli. Toisin sanoen koulun lukujärjestys on samanlainen aina vain kaksi viikkoa. Jokaisen tunnin alussa opiskelijoiden nimet otetaan ylös, ja päivän lopussa on tutortapaaminen ja nimenhuuto eli ns. registration. Opiskelijat tulevat koululle viimeistään klo 8.55 ja lähtevät klo 15.30. Kuulostaa hyvältä systeemiltä poissaolojen ehkäisemiseksi! Alle 16-vuotiaiden opiskelijoiden kohdalla opettajilla on kaitsemisvastuu päivän aikana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että opettaja ei saa jättää heitä yksin luokkahuoneeseen.

Välitunteja ei ole kuin yksi, ja lisäksi on porrastetut ruokatunnit. Koululta voi ostaa sandwichejä, pastaa kastikkeella, patonkeja ja pieniä lämpimiä ruokia. Ruoka näyttää melko rasvaiselta, joten taidan viedä sinne pitkälti omat eväät.

Aikaisemmin mainitsin opettajien kokonaistyöajasta. Kysyin tänään, pitääkö heidän tehdä paljon töitä lisäksi kotona. Vaikuttaa siltä, että myös kokonaistyöajassa olevat opettajat jatkavat työntekoa kotona.

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas nousta aamulla aikaisin. Mieheni on muutaman päivän työmatkalla, joten yöheräilytkin ovat nyt vain minun vastuullani. Huomenna pääsenkin jo seuraamaan tunteja!

"Täällähän on kesä"

Terveiset Lontoosta! Lensimme tänne varhain perjantaiaamuna. 

Torstai oli tohinaa täynnä, ja kaiken kukkuraksi istuimme yhden koiran kanssa eläinlääkäriasemalla vielä yhdeksältä illalla. Koira sai onneksi apua vaivoihinsa ja pääsi vanhemmilleni hoitoon. Lapset eivät malttaneet nukahtaa sitten millään, mutta viimein pääsimme pakkaamaan loppuun kymmenen jälkeen illalla. 

Aamulla "maailman söpöin herätyskello" herätti meidät klo 3.50, ruhtinaalliset 10 minuuttia ennen herätyskellon soittoa. Lapset saivat vaatteet reippaasti päälle, ja pikaisen aamupalan jälkeen istuimmekin taksissa jo klo 4.50. Olisipa jokainen aamu näin tehokas! Viime kerrasta viisastuneena otimme mukaan omat turvaistuimemme. Viimeksi taksi oli 20 minuuttia myöhässä vaikka olimme tilanneet sen päiviä aikaisemmin. Nyt pääsimme kentälle hyvissä ajoin. Odotusaulassa tyttäremme ehti leikkiä lentokonetta, mikä tuntui piristävän monen kanssamatkustajan aamua.

Lennot menivät hyvin. Lapset jaksoivat lennot ja reilun tunnin odotuksen Arlandassa hienosti. Täytyy ihan kehua SAS:n henkilökuntaa. He ottivat perheet huomioon erittäin hyvin, niin turvallisuus- kuin viihtyvyysasioissakin. Lontoossa tyttäremme pääsi vielä jututtamaan kapteenia, koska hän halusi kiittä tätä hyvästä "pumpista" eli pehmeästä laskeutumisesta. Pääsimme samalla ihmettelemään lentokoneen ohjaamoa sekä erilaisia varoitusääniä. 

Heathrow'lla meitä vastassa oli pappa. Lentoasema oli myös täynnä teinityttöjä odottamassa jotain kuuluisuutta saapuvaksi. ;) Automatka meni takapenkkiläisillä, minä lukuun mukien, nukkuessa. Perille päästyämme jaksoimme mennä leikkimään puistoon ja ihmettelemään lumetonta talvea ja kukkivia puita. Tyttäremme hihkaisikin: "Täällä on kesä, saanko juosta paljasjaloin?"

Iltapäivällä kävimme vielä ruokakaupassa etsimässä valmisvauvaruokia. Ei mikään helppo tehtävä, jos haluaa noudattaa suomalaisen terveydenhuollon suosituksia. Täällä vauvaruokiin laitetaan suolaa jo 7kk alkaen, ja esimerkiksi lanttua sekä maitotuotteita annetaan jo pienille. Onneksi Ella's Kitchen luomuruoat olivat löytäneet tiensä lähikauppaan, joten ostimme muutaman varastoon. Lapset menivätkin nukkumaan jo iltaseitsemältä, ja me aikuisetkin seurasimme perästä parin tunnin kuluttua.

Lauantaina kävimme koko porukka ostoksilla. Vaatteet ovat täällä niin paljon halvempia! Ostin itselleni uudet työkengät. Tyttäremme halusi ostaa itsellensä sateenvarjon, sillä olin luvannut hänelle semmoisen Lontoon matkalta. Hän maksoi ostoksensa itse, ja kulki kadulla sateenvarjo auki vaikka vettä ei satanutkaan. Kävimme myös lounaalla. Naapuripöydän asiakas kehui lastemme käytöksen vuolaasti, ja äidin sydän oli tietenkin pakahtua ilosta. Isovanhemmat veivät lapset kotiin hiukan aikaisemmin, joten me aikuiset kävelimme kotiin pubin kautta. Siiderin aikana katsoimme rugbya ja nautimme hiljaisuudesta. Illalla lapset uinahtivat taas todella aikaisin, mikä kostautui sunnuntaiaamuna. Saapa nähdä saammeko heitä nukkumaan edes seitsemään asti ensi viikolla...

Sunnuntaiaamu alkoi "paljon onnea vaan" -laululla suomeksi, englanniksi ja norjaksi. Herra Tossavainen saavutti taaperoiän. Illalla syömme sitten kakkua. Täytynee ottaa virallinen 1-vuotiskuva Ruotsin hovin tyyliin ;) Mutta nyt on aika lähteä päiväunikävelylle. Pikkumiehen rytmi on vielä ihan sekaisin. 

Huomenna alkaa sitten harjoittelu, ja on aika kirjoittaa jotain muutakin kuin turistikertomuksia. Illalla yritän vielä laittaa tänne muutavan kuvan.

Kaksi yötä lähtöön on..

Lähdön hetki lähenee. Valmistelut ovat loppusilausta vaille valmiit. Pyykkikone on ollut kovassa käytössä, ja rinkka on kaivettu esiin kaapista. Kaiken pitäisi olla valmista, kunhan vielä saan tuutoreitteni hyväksynnän opetusharjoittelusuunnitelmaani. Seuraavan kerran kuulette minusta Lontoosta.

"Sinusta täytyy sitten tehdä poliisitutkinta" ja muita huomioon otettavia asioita ennen vaihtoon lähtöä

Ulkomaille lähteminen vaatii aina järjestelyjä. Euroopan sisällä on vielä helppo matkustaa, eikä kulttuurishokkikaan ole kovin suuri. Tosin kahdessa viikossa ei ehdi kuin ihmetellä ja ihastella, hiukan ehkä kummastellakin. Silti lyhytkin vaihto suht tuttuunkin maahan vaatii valmisteluja.

Jokaisessa maassa on omat kommervinkkinsä, mutta alle olen listannut asioita, joita minun on pitänyt järjestellä vaihtoani ajatellen. Osa koskettaa varmasti suurinta osaa maista (passin voimassaolon nyt jokainen muistaa tarkistaa ja lentoliput tilata), mutta osa koskettaa vain ja ainoastaan minun tilannettani. Ehkä listasta on kuitenkin apua jollekin, joka miettii vaihtoon lähtemistä. Tähän alkuun mainitsen vielä Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja matkavakuutuksen (koululta) tärkeydestä. Matkatavaratkin kannattaa vakuttaa, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, kun laukut saapuvatkin useamman päivän myöhässä.

1. Aurinkoiseen Espanjaan vai sateiseen Britanniaan? Entä mihin kouluun?

Sopivan koulun löytäminenvoi viedä aikaa, jopa kuukausia. Helpointa on mennä oman koulun partnerikouluun, mutta aina se ei ole tarkoituksenmukaista. Ennen hakuprosessin aloittamista on hyvä miettiä omat kriteerit koululle, ja varmistaa että koulu on sopiva harjoittelun suorittamiseen. Hyvän hakukirjeen laadinta vie aikaa, sillä on tärkeää antaa positiivinen ensivaikutelma itsestään. Itse kerroin, miksi haluan tehdä harjoitteluni juuri kyseisessä koulussa, ja miten koulu hyötyisi minusta. Onneksi suomalaista koulutusta arvostetaan maailmalla, siinä imussa on hyvä mennä. Tässä välissä lienee hyvä todeta, että kannattanee valmistautua vastaamaan PISA-tutkimusta koskeviin kysymyksiin..

2. Paljonko siellä säästötilillä olikaan rahaa?

Lennot, asuminen, liikkuminen, eläminen ja matkasta muutoinkin nauttimen vaatii rahaa. Projektirahoitus kattaa osan kuluista, mutta aina se ei riitä kattamaan edes lento- ja majoituskuluja. Lontoo on esimerkiksi todella kallis kaupunki asua. Itse pääsen appivanhempieni luokse, mikä helpottaa taloudellisesti. Silti olen arvioinut, että kahden viikon aikana pelkästään työmatkoihin minulla menee lähes 100£.

Eli hyvissä ajoin on laskettava, kuinka paljon on valmis käyttämään omaa rahaa päästäkseen vaihtoon. Paikanpäällä on kiva nauttia myös nähtävyyksistä (listallamme on tällä kertaa London Zoo tyttäremme 4-vuotissyntymäpäivänä) sekä syödä hyvin (peukut pystyyn, että pääsen ulos syömään syntymäpäivänäni!).

Omalla kohdallani budjettiin ei vaikuta esimerkiksi palkattomasta lomasta johtuvat tulonmenetykset. Lisäksi vaihto on niin lyhyt, että minun ei tarvitse miettiä talomme vuokraamista tai asuntolainojen lyhennyksiä.

3. Mitä lappuja minun tuleekaan täyttää? Entä kuinkas siellä paikanpäällä sitten toimitaan?

Ennen vaihtoon lähtemistä tulee täytellä useampia lomakkeita, jotta lupa matkaan heltiää ja avustusta tulee tilille. Lisäksi vaihdosta tulee sopia kirjallisesti vastaanottavan koulun kanssa. 

Eri maissa on erilaiset lait. Britanniassa poliisi selvittää taustani vaikka kyseessä on vain kahden viikon harjoittelujakso. Olen varalta hakenut myös Suomesta rikosrekisteriotteen lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä varten. Se ei kuitenkaan yksistään kelpaa vastaanottavalle koululle. 

Lisäksi olen törmännyt jo ensimmäisiin selkeisiin kulttuurieroihin suomalaisen ja brittiläisen koulun välillä. Britanniassa opettajien edellytetään olevan koulussa klo 8.45 - 16.45. Onneksi sain sovittua ensimmäisen viikkoni hieman lyhyemmäksi sillä vauvani ei ole ollut noin pitkiä aikoja erossa meistä vanhemmista (eikä hän oikeastaan vielä tunne isovanhempiaan). Britanniassa opiskelijoiden yksityisyyttä suojellaan enemmän kuin Suomessa. Minulta on esimerkiksi kielletty opetustuntini kuvaaminen, jotta tuutorini voisivat arvioida minua sen perusteella.

Mielenkiintoista nähdä, mitä muita kulttuurieroja kahden viikon aikana tulee vastaan!

4. Lapset kotiin vai mukaan? Entäpäs koirat? Ja kuka huolehtii talosta?

Perheellisen tulee myös miettiä, miten lastenhoito on järkevintä toteuttaa. Meillä onneksi isovanhemmat haluavat hoitaa lapsiamme, joten otan heidät mukaani. En kyllä raaskisikaan olla kahta viikkoa lapsistani erossa, nytkin jo pelkkä ajatus pitkistä päivistä tuntuu äidistä vaikealta! Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla lastenhoitajan mukaan ottaminen Suomesta. Paikalliset lastenhoitovaihtoehdot voivat olla kalliita, jos ylipäätään mahdollisia. Lisäksi lasta ei voi laittaa ummikkona hoitoon tuntemattomalle. 

Uskon kuitenkin vaihdon antavan mukavia muistoja myös lapselle. Ja meillä se varmasti näkyy myös kielenkehityksessä. Alle kouluikäisten kanssa poissaolo Suomesta on ainakin vielä helposti järjestettävissä. Lapsemme ovat onneksi tottuneet matkustelemaan, ja lennot menevät vaihtoineen vaivatta. Ainoa lasta jännittävä seikka, ja äitiä kauhistuttava ajatus, on täpötäysissä Lontoon metroissa matkustaminen matkalaukkujen ja matkarattaiden kanssa.

Jouduin myös järjestelemään hoitopaikat koirillemme. Vanhuksemme pääsee vanhempieni luokse, ja huskyt jäävät kotimiehiksi ystävämme kanssa. Mieheni kun on tietenkin vaihtoni aikana työmatkalla!

Eli monia asioita joutuu miettimään ja järjestelemään ennen lähtöä. Välillä koko projekti voi tuntua mahdottomalta, varsinkin jos kommunikaatio ei aina pelaa opiskelijan ja koulujen välillä. Selkeät hakuohjeistukset ovatkin paikallaan kaikkien kannalta. Kuitenkin täytyy muistaa, että pienet mutkat matkassa kuuluvat asiaan.

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin." -Hindustanilainen sananlasku 

Mikäli haluaa unelmistaan totta, on vain noustava takaisin ylös ja jatkettava matkaa kohti vuoren huippua!

"Kulta, lähden sitten talvella vaihtoon ulkomaille."

Aloitimme opettajakorkeakouluopintomme kesäkuussa 2012, jolloin meille kerrottiin mahdollisuudesta tehdä osa opinnoista ulkomailla. Innostuin heti tarjouksesta, ja kerroin kotona lähteväni talvella vaihtoon kahdeksi viikoksi. Elämäntilaanteni vuoksi kaksi viikkoa on juuri sopiva aika, ja mielestäni onkin hyvä, että aikuisopiskelijoille tarjotaan myös lyhyempiä vaihtokokemuksia. Kentällä olen kuullut puhuttuvan, kuinka lyhyet vaihdot ovat usein vain hupimatkoja, mutta toivottavasti voin esimerkilläni osoittaa lyhyidenkin vaihto-ohjelmien tarpeellisuuden.

Mutta takaisin kertomukseeni siitä, kuinka asiat lähtivät liikkeelle.. Kesän ajan etsin mahdollisia vaihtokohteita netistä, sillä koulullamme ei ollut minulle sopivaa partnerikoulua Britanniassa. Tärkeimmät kriteerit minulle harjoittelukoulun suhteen olivat ammattikoulutuksen tarjoaminen liiketalouden alalla sekä IBCC-opintojen kuuluminen koulutusohjelmaan. Löysinkin mielenkiintoisen koulun, joka ei pelkästään täytä edellä mainittuja kriteereitä vaan sijaitsee kaiken lisäksi appivanhempieni kodin lähellä. Jäin odottamaan lukuvuoden alkua ja hakuprosessin todellista käynnistymistä.

Heti syyskuun alettua kirjoitin harjoittelupaikkahakemuksen, jonka kansainvälisyyskoordinaattorimme ystävällisesti lähetti vastaanottavalle koululle. Olin hieman skeptinen, sillä Britanniassa koulut ovat  säästökuurien takia hiukan nihkeitä ottamaan vaihto-opiskelijoita, jotka eivät selkeästi hyödytä heitä taloudellisesti. Lopulta kuitenkin koulu vastasi mailiimme.

Vaihto-ohjelmani rahoittaa Opetushallitus, ja projekti on itseasiassa työnantajani (OSAO) projekti, missä  OSAOn työntekijät voivat hakea apurahaa opettajakorkeakouluopintojen suorittamiseen osittain ulkomailla. Osa rahoituksesta tulee puolestaan OAMK:lta. Alkusyksystä sainkin tiedon, että apurahahakemukseni oli hyväksytty. On hienoa työskennellä paikassa, missä kansainvälistymiseen annetaan mahdollisuus!

Projektiin kuului tutustumiskäynti harjoittelukouluun. Kävin tuutorieni kanssa sopimassa harjoitteluuni liittyvistä seikoista marraskuun lopulla. Tässä vaiheessa vaihdon toteutuminen oli vielä hiukan epävarmaa, mutta vierailumme selvensi monia asioita puolin ja toisin. Joulukuun alussa sain myöntävän vastauksen harjoittelukoululta, ja pääsin suunnittelemaan vaihtoani.

Haku- ja valmisteluprosessi on siis ollut melko pitkä, kaikean kaikkiaan yli 6 kuukautta. Vaihtoon lähteminen perheellisenä ja koirallisena ei ole aivan yksinkertaista, mutta tähän aiheeseen palaan blogissani myöhemmin.

Matkaani on aikaa enää alle 3 viikkoa, joten jännitystä on jo ilmassa! Lisää tunnelmista näin lähdön alla piakkoin.

Aurinkoista helmikuuta kaikille!