Leijonia tapaamaan!

Ensimmainen viikko alkaa pian olla takana. Olen oppinut todella paljon englantilaisesta koulutuksesta, ja paassyt seuraamaan useita mielenkiintoisia tunteja. Tanaan on jaljella viela yksi tunti, jota odotan mielenkiinnolla. Sen jalkeen pakkaudun opiskelijoiden kanssa samaan junaan, missa korvatulpat eivat olisi pahitteeksi!

Ennen kotia menoa kayn ostamassa tyttarelleni lahjan ja kortin. Ja taidanpa poiketa maan tapoja kunnioittaen silla yhdella.

Viikonloppuna onkin sitten luvassa synttarihulinaa, shoppailua, elainpuistoretki ja PALJON toita tuntisuunnitelmien parissa. Maanantain tuntini sai kuitenkin tanaan hyvaksynnan. Huh! Ja sain kuin sainkin siihen ujutettua hiukan uudempaa teknologiaa.. ;)

Lapset ovat viihtyneet hyvin isovanhempiensa kanssa. Pienimman ovat jopa opettaneet kiikkumaan tikapuilla! Raukalla ei ole mitaan itsesuojeluvaistoa. Saamme tanaan Daddyn kotiin, joten ensi viikon pitaisi olla hiukan helpompi kaikkien kannalta.

Mukavaa viikonloppua! Yritanpa postittaa leijonakuvia sunnuntaina!

Tuntisuunnitelmista

Minulla menee nakojaan tuntisuunnitelmat uusiksi... Suunnitelmat, joihin luulin jo saaneeni hyvaksynnan.

No, tehdaanpa uusiksi. Ja unohdetaan minkaan uuden teknologian kaytto, silla vain PowerPoint on sallittu. Juuri nyt kaipaan suomalaisen opettajan vapautta!!

Pitanee puristaa paljon tana iltana valmiiksi, jotta viikonloppuna voimme nauttia tyttaremme 4-vuotissynttareista ja paivaretkesta elaintarhaan.

Keskiviikon ajatelmia yhteisollisyydesta

Paljon yhteista tekemista!

Tanaan haastattelin erasta koulun opettajaa siita, kuinka heilla edistetaan yhteisollisyytta. Sain muutamia hyvia ideoita omaan tyohoni!

Taalla esimerkiksi jarjestetaan koko koulun tapahtumia, mitka opiskelijat organisoivat "sekaryhmissa". Nain ollen eri aineiden ja vuosikurssien opiskelijat paasevat tyoskentelemaan keskenaan. Myos opettajat osallistuvat naihin tilaisuuksiin. Eri aineiden opettajat tyoskentelevat keskenaan esimerkiksi opettaen tyopajoissa aineita, joita eivat yleensa opeta. Tama lisaa yhteisollisyytta, ja antaa opiskelijoille mallin opettajasta, joka osaa ottaa riskeja.

Lisaksi koulu on tiiviissa yhteistyossa kylayhteison kanssa. Opiskelijat jarjestavat esimerkiksi paikallisen vanhainkodin joulujuhlan vuosittain.

Kaikki koulun opiskelijat tekevat opintomatkan ulkomaille, mika puolestaan lisaa opintoryhmien yhteisollisyytta. Kaikki opettajat osallistuvat niin matkoihin kuin tapahtumien organisointiin vuorollaan! Mahtavaa! Opiskelijat maksavat matkansa itse, mutta he voivat hakea koululta avustusta tarvittaessa.

Olen myos positiivisesti yllattynyt siita, kuinka usein opiskelijat saavat apua opintoihinsa. He tapaavat tuutorinsa PAIVITTAIN lyhyesti, ja joka toinen viikko tunnin ajan. Nain tuutorit tietavat tarkalleen, miten opiskelijoiden opinnot etenevat ja mita tukitoimia opiskelija mahdollisesti tarvitsee.

Suomessakin voitaisiin ottaa mallia naista!

Hauki on kala!

Tanaan kuulin myos, etta opettajien palkkaukseen vaikuttaa heidan opiskelijoidensa saamat koearvosanat. Ei ihmekaan, etta opettajat haluavat opettaa oikeaa koevastaustekniikkaa seka jankata valmiita koevastauksia opiskelijoiden paahan.


ps. tanaan jopa pysahdyin ihmettelemaan yhta pienta rottaa... tuleekohan meista viela kavereita joku paiva... ;)

Tuntien seuraaminen

Kirjoitan tata postausta koulun koneelta, joten pahoittelen suomalaisten aakkosten puuttumista...

Tanaan paasin seuraamaan ensimmaiset tuntini. En paneudu niihin tassa kovin tarkasti, mutta mainitsen muutaman seikan, mitka eroavat Suomesta.

Ensinnakin nuorimmilla (15v) opiskelijoilla on viela koulupuvut. Heille pidetaan kuria ehka hiukan enemman kuin vanhemmille opiskelijoille. Vanhemmilla opiskelijoilla ei ole enaa koulupukuja tassa koulussa.

Opetusta tuntuu pitkalti leimaavan tenttia varten opiskelu. Opettajat kayvat heti kurssin alusta asti lapi vanhoja tentteja seka oikeita tenttiin vastaamistapoja. He selkasti preppaavat opiskelijoitaan, jotta he saisivat hyvat arvosanat kansallisissa tenteissa.

Itse jain miettimaan sita, onko opetuksessa tilaa muille opiskelijoita askarrutaville asioille, ja kuinka vapaasti opettajat voivat suunnitella opetustaan. Opetusmetodit tulevat ainakin osittain koulun johdolta (esimerkiksi ohje siihen tehdaanko liiketoimintasuunnitelma oikealle vai mielikuvitusyritykselle), ja ne hyvaksytetaan Exam boardissa. Opetusmateriaalin opettajat toki luovat itse.

Sain tanaan hyvia linkkeja, mista loytyy valmiita tehtavia ja case-tehtavia:

businessstudiesonline.co.uk
tutor2u.net
bized.co.uk
thetimes100.co.uk

Koulussa on vain yksi 15 minuutin tauko (seka ruokatauko opiskelijoilla), joten opettajankin pitaa hypata suoraan tunnilta toiselle. Ei ole aikaa kahvitella, tai no juoda teeta. Melko haipakkaa!

Mutta nyt on aika lopetella hommia talta paivaa, ja hypata junaan reilun tunnin kuluttua.

Harjoittelu alkakoon!

Valmistautuminen

Ennen matkalle lähtöä olisi hyvä tutustua uuteen kulttuuriin ja maan toimintatapoihin edes hiukan etukäteen. Minä tunnen jossain määrin englantilaista kulttuuria, mutta en kuitenkaan ole ikinä asunut täällä. On sitä paitsi täysin eri asia tulla maahan turistina kuin työntekijänä tai harjoittelijana. Niinpä otin selvää hiukan englantilaisesta koulutusjärjestelmästä ja opettajan työstä. Lähinnä keskustelin aiheesta työkavereideni kanssa, joilla on kokemusta pitemmältä ajalta englantilaisista oppilaitoksista. 

Englannissa toimii useampi niin sanottu Exam board, joka tuottaa opetussuunnitelmat sekä kansalliset kokeet. Koulut voivat valita itse, minkä Exam boardin se valitsee. Ammatillinen koulutus on suuressa muutoksessa muun muassa rahoitusmuutosten vuoksi. Täällä on kouluja, jotka ovat lyhentäneet esimerkiki kampaamoparturin kaksivuotisen koulutuksen kahdeksi vuodenpituiseksi koulutukseksi. Näin ollen koulut saavat rahoitusta valmistuneiden opiskelijoiden mukaan niin ensimmäisen kuin toisenkin vuoden jälkeen! 

Opettajat ovat täällä kokonaistyöajassa. Heidän tulee olla koululla myös silloin kun he eivät opeta, toisin sanoen joka päivä kello 8.45 - 16.45. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä varsinkin heille, jotka kulkevat kauempaa kuten minä. Minun tulee lähteä kotoa kello 07.20 ja palaan hiukan ennen iltaseitsemää. Toki asuinpaikan voi valita lähempääkin työpaikkaa, ja sama ilmiö taitaa olla ammatissa kuin ammatissa Suur-Lontoon alueella. (Yksi painava syy, miksi en haluaisi asua täällä eritoten lasten kanssa! En vain olisi valmis uhraamaan niin paljoa vapaa-ajastani työmatkoihin.)

Lisäksi opiskelijoiden yksityisyys on huomattavasti suojellumpaa täällä kuin kotona. Minulta on esimerkiksi kielletty tuntien kuvaaminen arviointia varten. Opiskelijoiden ja opettajien suhteet tuntuvat olevan ainakin näin äkkiseltään erittäin muodollisia. Onkin mielenkiintoista päästä seuraamaan, kuinka paljon opettajien persoonallisuus näkyy luokkahuoneessa. Mennee tovi tottua "mam" sanaan. Sen käyttö tuntuu jotenkin erittäin persoonattomalta. 

Tämän enempää en ole vielä asiaan paneutunut. Uskon opppivani ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin lukemalla kirjoja! Sitä paitsi tunnistan odotetut käyttäytymismallit helposti ja osaan muokata omaa käyttäytymistäni niiden mukaiseksi. Kyseessä on kuitenkin suht tuttu länsimainen kulttuuri!

Olen tottakai tehnyt opetusharjoittelusuunnitelman, mihin olen miettinyt käyttämäni opetusmetodit ja arvioinnin. Saapa nähdä toteutuvatko suunnitelmani käytännössä. Suurimman osan materiaalista olen kyllä jo tehnyt...

Ensimmäinen päivä - Kat & Rats

Ensimmäinen päivä on ohi. Viime yönä uni meinasi karkailla useampaankin otteeseen. Nousinkin sitten jo kello 5.30. Kävelin mieheni kanssa rautatieasemalle puiston läpi. Ihailin puiston lintuja, kun yhtäkkiä huomasin kolmen rotan juoksevan tien yli noin metrin päästä meistä. Aloin hyppiä ja huutaa. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä kohtaustani. Mieheni "lohdutti" minua, että Lontoossa on aina rotta vähintään kahden metrin päässä. Ei mikään ihme, kun ihmiset vievät puiston linnuille pussikaupalla ruokaa, ja roskapussit lojuvat ihmisten pihoilla päivätolkulla. Kotimatkalla osasin onneksi jo varautua rottiin, joten hyppimisen ja huutamisen sijaan jähmetyin vain paikalleni.

Koulussa minut otettiin vastaan ystävällisesti. Täyttelin muutamat lappuset ja esitin rikosrekisteriotteen. Alle tunnissa sain IT-tuelta tarvitsemani tunnukset sekä sähköpostin. Uskomattoman tehokasta toimintaa!

Koulussa aamu alkaa aina lyhyellä henkilökunnan tapaamisella, missä käsitellään senpäivän asiat. Minutkin esiteltiin siellä tänään. 5 minuuttia kestävän kokouksen jälkeen kaikki palaavat töidensä pariin. Minulle eräs opiskelija esitteli talon, ja sen jälkeen kävin läpi tärkeimpiä asioita yhdessä tutorini kanssa. Hän on erittäin hyvin suunnitellut vierailuni, ja nähnyt paljon vaivaa, että pääsen suorittamaan opetusharjoitteluni heillä.

Tänään minulle selvisi lisää käytännön asioita kuten opetustunnin kestävän aina 60 minuuttia. Koulussa on käytössä ns. 10 päivän sykli. Toisin sanoen koulun lukujärjestys on samanlainen aina vain kaksi viikkoa. Jokaisen tunnin alussa opiskelijoiden nimet otetaan ylös, ja päivän lopussa on tutortapaaminen ja nimenhuuto eli ns. registration. Opiskelijat tulevat koululle viimeistään klo 8.55 ja lähtevät klo 15.30. Kuulostaa hyvältä systeemiltä poissaolojen ehkäisemiseksi! Alle 16-vuotiaiden opiskelijoiden kohdalla opettajilla on kaitsemisvastuu päivän aikana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että opettaja ei saa jättää heitä yksin luokkahuoneeseen.

Välitunteja ei ole kuin yksi, ja lisäksi on porrastetut ruokatunnit. Koululta voi ostaa sandwichejä, pastaa kastikkeella, patonkeja ja pieniä lämpimiä ruokia. Ruoka näyttää melko rasvaiselta, joten taidan viedä sinne pitkälti omat eväät.

Aikaisemmin mainitsin opettajien kokonaistyöajasta. Kysyin tänään, pitääkö heidän tehdä paljon töitä lisäksi kotona. Vaikuttaa siltä, että myös kokonaistyöajassa olevat opettajat jatkavat työntekoa kotona.

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas nousta aamulla aikaisin. Mieheni on muutaman päivän työmatkalla, joten yöheräilytkin ovat nyt vain minun vastuullani. Huomenna pääsenkin jo seuraamaan tunteja!

"Täällähän on kesä"

Terveiset Lontoosta! Lensimme tänne varhain perjantaiaamuna. 

Torstai oli tohinaa täynnä, ja kaiken kukkuraksi istuimme yhden koiran kanssa eläinlääkäriasemalla vielä yhdeksältä illalla. Koira sai onneksi apua vaivoihinsa ja pääsi vanhemmilleni hoitoon. Lapset eivät malttaneet nukahtaa sitten millään, mutta viimein pääsimme pakkaamaan loppuun kymmenen jälkeen illalla. 

Aamulla "maailman söpöin herätyskello" herätti meidät klo 3.50, ruhtinaalliset 10 minuuttia ennen herätyskellon soittoa. Lapset saivat vaatteet reippaasti päälle, ja pikaisen aamupalan jälkeen istuimmekin taksissa jo klo 4.50. Olisipa jokainen aamu näin tehokas! Viime kerrasta viisastuneena otimme mukaan omat turvaistuimemme. Viimeksi taksi oli 20 minuuttia myöhässä vaikka olimme tilanneet sen päiviä aikaisemmin. Nyt pääsimme kentälle hyvissä ajoin. Odotusaulassa tyttäremme ehti leikkiä lentokonetta, mikä tuntui piristävän monen kanssamatkustajan aamua.

Lennot menivät hyvin. Lapset jaksoivat lennot ja reilun tunnin odotuksen Arlandassa hienosti. Täytyy ihan kehua SAS:n henkilökuntaa. He ottivat perheet huomioon erittäin hyvin, niin turvallisuus- kuin viihtyvyysasioissakin. Lontoossa tyttäremme pääsi vielä jututtamaan kapteenia, koska hän halusi kiittä tätä hyvästä "pumpista" eli pehmeästä laskeutumisesta. Pääsimme samalla ihmettelemään lentokoneen ohjaamoa sekä erilaisia varoitusääniä. 

Heathrow'lla meitä vastassa oli pappa. Lentoasema oli myös täynnä teinityttöjä odottamassa jotain kuuluisuutta saapuvaksi. ;) Automatka meni takapenkkiläisillä, minä lukuun mukien, nukkuessa. Perille päästyämme jaksoimme mennä leikkimään puistoon ja ihmettelemään lumetonta talvea ja kukkivia puita. Tyttäremme hihkaisikin: "Täällä on kesä, saanko juosta paljasjaloin?"

Iltapäivällä kävimme vielä ruokakaupassa etsimässä valmisvauvaruokia. Ei mikään helppo tehtävä, jos haluaa noudattaa suomalaisen terveydenhuollon suosituksia. Täällä vauvaruokiin laitetaan suolaa jo 7kk alkaen, ja esimerkiksi lanttua sekä maitotuotteita annetaan jo pienille. Onneksi Ella's Kitchen luomuruoat olivat löytäneet tiensä lähikauppaan, joten ostimme muutaman varastoon. Lapset menivätkin nukkumaan jo iltaseitsemältä, ja me aikuisetkin seurasimme perästä parin tunnin kuluttua.

Lauantaina kävimme koko porukka ostoksilla. Vaatteet ovat täällä niin paljon halvempia! Ostin itselleni uudet työkengät. Tyttäremme halusi ostaa itsellensä sateenvarjon, sillä olin luvannut hänelle semmoisen Lontoon matkalta. Hän maksoi ostoksensa itse, ja kulki kadulla sateenvarjo auki vaikka vettä ei satanutkaan. Kävimme myös lounaalla. Naapuripöydän asiakas kehui lastemme käytöksen vuolaasti, ja äidin sydän oli tietenkin pakahtua ilosta. Isovanhemmat veivät lapset kotiin hiukan aikaisemmin, joten me aikuiset kävelimme kotiin pubin kautta. Siiderin aikana katsoimme rugbya ja nautimme hiljaisuudesta. Illalla lapset uinahtivat taas todella aikaisin, mikä kostautui sunnuntaiaamuna. Saapa nähdä saammeko heitä nukkumaan edes seitsemään asti ensi viikolla...

Sunnuntaiaamu alkoi "paljon onnea vaan" -laululla suomeksi, englanniksi ja norjaksi. Herra Tossavainen saavutti taaperoiän. Illalla syömme sitten kakkua. Täytynee ottaa virallinen 1-vuotiskuva Ruotsin hovin tyyliin ;) Mutta nyt on aika lähteä päiväunikävelylle. Pikkumiehen rytmi on vielä ihan sekaisin. 

Huomenna alkaa sitten harjoittelu, ja on aika kirjoittaa jotain muutakin kuin turistikertomuksia. Illalla yritän vielä laittaa tänne muutavan kuvan.