Torstai oli tohinaa täynnä, ja kaiken kukkuraksi istuimme yhden koiran kanssa eläinlääkäriasemalla vielä yhdeksältä illalla. Koira sai onneksi apua vaivoihinsa ja pääsi vanhemmilleni hoitoon. Lapset eivät malttaneet nukahtaa sitten millään, mutta viimein pääsimme pakkaamaan loppuun kymmenen jälkeen illalla.
Aamulla "maailman söpöin herätyskello" herätti meidät klo 3.50, ruhtinaalliset 10 minuuttia ennen herätyskellon soittoa. Lapset saivat vaatteet reippaasti päälle, ja pikaisen aamupalan jälkeen istuimmekin taksissa jo klo 4.50. Olisipa jokainen aamu näin tehokas! Viime kerrasta viisastuneena otimme mukaan omat turvaistuimemme. Viimeksi taksi oli 20 minuuttia myöhässä vaikka olimme tilanneet sen päiviä aikaisemmin. Nyt pääsimme kentälle hyvissä ajoin. Odotusaulassa tyttäremme ehti leikkiä lentokonetta, mikä tuntui piristävän monen kanssamatkustajan aamua.
Lennot menivät hyvin. Lapset jaksoivat lennot ja reilun tunnin odotuksen Arlandassa hienosti. Täytyy ihan kehua SAS:n henkilökuntaa. He ottivat perheet huomioon erittäin hyvin, niin turvallisuus- kuin viihtyvyysasioissakin. Lontoossa tyttäremme pääsi vielä jututtamaan kapteenia, koska hän halusi kiittä tätä hyvästä "pumpista" eli pehmeästä laskeutumisesta. Pääsimme samalla ihmettelemään lentokoneen ohjaamoa sekä erilaisia varoitusääniä.
Heathrow'lla meitä vastassa oli pappa. Lentoasema oli myös täynnä teinityttöjä odottamassa jotain kuuluisuutta saapuvaksi. ;) Automatka meni takapenkkiläisillä, minä lukuun mukien, nukkuessa. Perille päästyämme jaksoimme mennä leikkimään puistoon ja ihmettelemään lumetonta talvea ja kukkivia puita. Tyttäremme hihkaisikin: "Täällä on kesä, saanko juosta paljasjaloin?"
Iltapäivällä kävimme vielä ruokakaupassa etsimässä valmisvauvaruokia. Ei mikään helppo tehtävä, jos haluaa noudattaa suomalaisen terveydenhuollon suosituksia. Täällä vauvaruokiin laitetaan suolaa jo 7kk alkaen, ja esimerkiksi lanttua sekä maitotuotteita annetaan jo pienille. Onneksi Ella's Kitchen luomuruoat olivat löytäneet tiensä lähikauppaan, joten ostimme muutaman varastoon. Lapset menivätkin nukkumaan jo iltaseitsemältä, ja me aikuisetkin seurasimme perästä parin tunnin kuluttua.
Lauantaina kävimme koko porukka ostoksilla. Vaatteet ovat täällä niin paljon halvempia! Ostin itselleni uudet työkengät. Tyttäremme halusi ostaa itsellensä sateenvarjon, sillä olin luvannut hänelle semmoisen Lontoon matkalta. Hän maksoi ostoksensa itse, ja kulki kadulla sateenvarjo auki vaikka vettä ei satanutkaan. Kävimme myös lounaalla. Naapuripöydän asiakas kehui lastemme käytöksen vuolaasti, ja äidin sydän oli tietenkin pakahtua ilosta. Isovanhemmat veivät lapset kotiin hiukan aikaisemmin, joten me aikuiset kävelimme kotiin pubin kautta. Siiderin aikana katsoimme rugbya ja nautimme hiljaisuudesta. Illalla lapset uinahtivat taas todella aikaisin, mikä kostautui sunnuntaiaamuna. Saapa nähdä saammeko heitä nukkumaan edes seitsemään asti ensi viikolla...
Sunnuntaiaamu alkoi "paljon onnea vaan" -laululla suomeksi, englanniksi ja norjaksi. Herra Tossavainen saavutti taaperoiän. Illalla syömme sitten kakkua. Täytynee ottaa virallinen 1-vuotiskuva Ruotsin hovin tyyliin ;) Mutta nyt on aika lähteä päiväunikävelylle. Pikkumiehen rytmi on vielä ihan sekaisin.
Huomenna alkaa sitten harjoittelu, ja on aika kirjoittaa jotain muutakin kuin turistikertomuksia. Illalla yritän vielä laittaa tänne muutavan kuvan.
No comments:
Post a Comment