Aamulla kuulin ensimmäisenä nämä suloiset sanat. Seuraavaksi minulle laulettiin ensiksi englanniksi ja sitten suomeksi. Tyttäreni ei malttanut odottaa lahjojen antamista iltaan, joten sain ensimmäisen lahjani jo heti aamulla. Hänen itsensä valitseman. Loput sain illalla hyvän pihvin ja kotitekoisten ranskalaisten kera. Nam! Sain kakunkoristelukirjoja ja -tarvikkeita. Kunhan nämä opinnot joskus loppuvat, niin pääsen harjoittelemaan kakkujen koristelua.
Tyttäreni mielestä syntymäpäivänä ei saa mennä töihin. :) No, lähdin kuitenkin aamulla normaaliin aikaan. Minun oli tarkoitus seurata draamatunteja aamulla, mutta valitettavasti tunnit oli peruttu. Pääsin kuitenkin seuraamaan englannintuntia. Siellä opettajalla oli mukava tapa osoittaa kiitosta hyvästä opiskeluasenteesta. Hänellä oli taululla lista opiskelijoista, joille hän halusi antaa kiitosta kuluvasta tunnista.
Tunnin jälkeen pääsin jälleen keskustelemaan englantilaisesta koulusysteemistä toisen tutorini kanssa. Hän on ihanan lämmin ihminen, jonka kanssa voisi keskustella tuntikausia. Valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta täällä, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä joskus uudestaan.
Opetin tänään ensimmäistä kertaa "peruskoulun" puolella 15 -vuotiaita opiskelijoita. Heitä on noin 25 luokassa. Muutaman kerran piti sanoa "nyt hiljaa!" ja "istu kunnolla siinä tuolissa". Oli luokassa hiukan draamaakin, eikä pelkästään roolipeliharjoituksen muodossa. ;) Mutta kuri piti ja saimme opiskeltua. Tunti opetti minulle tehtävänannon selkeyden tärkeyden.
Minulla on ehkä kaikista eniten vaikeuksia ymmärtää opiskelijoiden suht vahvaa murretta ja nopeaa puhetapaa. En yksinkertaisesti pysty vielä tunnistamaan, puhuvatko opiskelijat toisella puolella luokkahuonetta edellisestä viikonlopusta vai itse asiasta. Tämä vaatii paljon kävelyä luokassa. Toisaalta haluaisin joskus viettää pidemmän aikaa yhden opiskelijan kohdalla, jolloin ympäristön tarkkailu on entistä vaikeampaa.
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä!
Huomenna opetan 3 tuntia. Olen hiukan epävarma yhdestä tunnista, mutta jospa se siitä. Töiden jälkeen menemme mieheni entisen musiikinopettajan kanssa syömään. Hän on jo eläkkeellä, mutta haluaa mieluusti tavata vanhoja opiskelijoitaan (ja viedä heidän perheensä syömään!). Olen kuullut hänestä paljon hyvää, joten odotan kovasti hänen tapaamistaan. Toivottavasti hän avaa minulle vielä enemmän englantilaista koulutusta sekä kertoo omia näkemyksiään opettajuudesta.
Eilen täällä oli muuten ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Tänäänkin oli mukavan aurinkoista. Meillä kuitenkin lapset kulkevat vielä takit päällä, toisin kuin pakalliset vauvat, jotka saattavat tulla vastaan pelkässä t-paidassa! Pelkkä ajatuskin paleltaa!
No comments:
Post a Comment